Wishbone Ash
Wishbone Ash on kotonaan rockin ja bluesin välimaastossa, mutta uppoaa kevyesti myös progeiltaan. Yhtye on kuuluisa kahden lead-kitaran stemmasoitosta, ja Suomeen sillä on erityiset siteet, sillä Andy Powellin kaverina toista kitaraa yhtyeessä soittaa Muddy "Muta" Manninen.
Otetaanpa alkuun englantilaisen Melody Maker -lehden lukijaäänestys vuodelta 1972: vuoden parhaan yhtyeen sarjassa viisi ensimmäistä olivat Emerson Lake & Palmer, Pink Floyd, Lindisfarne, The Rolling Stones ja Wishbone Ash. Samaisessa äänestyksessä Wishbone Ashin kolmas albumi Argus valittiin vuoden parhaaksi rock-levyksi.
Jo edellisenä vuonna Melody Makerin ja Sounds-lehden äänestyksissä Wishbone Ash oli valittu vuoden lupaavimmaksi tulokkaaksi.
70-luvun kuumista vuosista leikataan suoraan tähän päivään: Wishbone Ash keikkailee yhä ympäri maailmaa. Tänä vuonna se on tehnyt mm. USA:n kiertueen ja Keitelejazzeille yhtye saapuu Etelä-Afrikasta. Loppusyksyn kalenterin täyttää pitkä brittikiertue, jossa esiintymisiä riittää, välipäiviä ei niinkään.
Alkuperäisistä jäsenistä jäljellä on se tärkein eli kitaristi Andy Powell. Alunperin juuri Powellin ja Ted Turnerin ainutlaatuinen tuplakitarointi nosti yhtyeen maineeseen. Turner lopetti ensimmäisen kerran Ash-touhut vuonna 1974, mutta kävi myöhemmin tekemässä vielä uuden seitsemän vuoden jakson. Turnerin ohella Powellin rinnalla on ehtinyt pyörähtää viisi muuta brittikitaristia, mutta tällä vuosituhannella Powell on luottanut suomalaisiin. Ensin Ben Granfelt hoiti kitarapestiä vuodet 2001-2004 ja sen jälkeen homma on ollut Jyrki "Muta" Mannisen (jonka englantilaiset tuntevat tietysti vain nimellä Muddy Manninen).
Andy Powell on urallaan menestynyt kaikenkarvaisissa kitaristiäänestyksissä ja on ollut myös kaikkien merkittävien kitaralehtien kansikuvapoikana. Meriitteihin kuuluvat myös levytykset mm. George Harrisonin ja Ringo Starrin kanssa, eikä ihan jokapoikaa kelpuuteta kitarakiertueen tähdeksi Alvin Leen, Leslie Westin, Steve Howen, Robbie Kriegerin, Randy Californian ja Jan Akkermanin vierelle.
Kaikista näistä meriiteistä huolimatta Powell on joka ilta kovan haasteen edessä. Oma vikansa, mitäs meni hankkimaan Mannisen bändiinsä!
Wishbonessa Muddy on sävähdyttänyt etenkin huimalla slide-soitollaan. Suomen-ajoilta Mannisen muistavat ovat nähneet miehen taiturointia esimerkiksi sellaisissa yhtyeissä kuin Havana Black, Gringos Locos tai Mistakes, ja jokunenkin keikka taittui aikoinaan myös sekä Hectorin että Riki Sorsan yhtyeessä.
Myös kitaristien takaa löytyy rautaista ammattitaitoa. Voimarumpali Joe Crabtree on monipuolisuusihme, joka voisi tienata leipänsä äänittäjänä tai tuottajana, ja pystyisi lavalla tuuraamaan yhtyeensä basistia tai kitaristeja. Basisti Bob Skeatin muista töistä poimittakoon jäsenyys kaksinkertaisen Keitelejazz-kävijän Chris Farlowen yhtyeessä, ja moni Lontoossa vieraillut on kuullut Skeatia myös tietämättään, sillä mies soitti aina joutessaan West Endissä pitkään pyörineessä Queen-musikaalissa We will rock you.
http://wishboneash.com
Andy Powell - kitara
Muddy Manninen - kitara
Bob Skeat - basso
Joe Crabtree - rummut